Vietnam, Hanoi 28.12.2011 – 3.1.2012
Hanurin lentokentällä ei ole takseista pulaa. Pyyntihintojen kirjo on lavea, mutta kysyntä ja tarjonta tuntuu kohtaavan. Hieman kakistelimme ensimmäisiä tarjouksia ja päädyimme jakamaan juuston keskustaan ranskalaispariskunnan kanssa. Hanoi oli heille entuudestaan hyvinkin tuttu, joten vajaan tunnin pirssimatkan aikana ammensimme heiltä vinkkilaariin täytettä.
Illan kähmyssä jättäydyimme Old Quarteriin, jossa hotlamme sijaitsi. Hanoin vanha kaupunki on sympaattinen koostuma ranskalaistyyppistä korttelistoa, joissa kapeat kadut kiemurtelevat ilmeikkäiden talojen seassa. Kaupunkisuunnittelukokonaisuus on siinä määrin sekava, että vanhassa kaupungissa on kokemattoman helppo ns. pudota kartalta. Siis myös ihan selvin päin.
Old Quarterin loputtoman mopoliikenteen kyllästämillä kaduilla kauppa käy kuin siima. Putiikkia ja kojua on joka lähtöön. Romua ja roinaa on levitetty myyntialan täydeltä ja katutilan leveydeltä. Sekametelisopan lailla tarjolle on asetettu ihan kaikkea, mitä ihminen tarvitsee ja paljon myös mitä ei tarvitse. Hauskana yksityiskohtana Hanoin vanhassa kuupungissa on se, että monella kadulla on tietty päätuote minkä ympärillä kauppaa käydään. Yksi katu on keskittynyt kenkiin, toinen paistinpannuihin, kolmas kassakaappeihin, neljäs saksiin, viides piuhoihin, kuudes pakoputkiin you name it! Tietysti oma alueensa on pyhitetty nautintoaineista keskeisimmille eli iloliemelle ja tupangille. Alkomaholikadulta tarttuikin aivan yllättäen matkaan vuoden vaihtumista rasvaavat mökäöljyt.
Me pidimme majaa kenkäkadulla, jolla komeili kymmeniä kenkäkauppakojuja. Siinä oli vaan dongitkin tiellä, kun Sari kotiutti tennaria parin jos toisenkin. Lisäksi Sarin onnellisuusindeksiä kovalla kulmakertoimella kohotti bongattu karkkikatu.
Hanoin kaduilla onkin leppoisaa kävellä iltamyöhään ja vaan ihmetellä vilskettä ja menoa. Illalla katuruokalat heräävät eloon. Aasialaistyyliset kylpyhuoneruokalat avautuvat satoine muovituoleineen ja kadulla kärtsätään mitä kummallisimpia otuksia, josta ymmärrettävästi lähtee mitä omituisimpia hajuja. Säästimme koirat, rotat, käärmeet, sammakot ja muut paikalliset herkut muille.
Hanoi on penseän ynseine hanoilaisineen toki vietnamilaisuuden kiteymä, mutta erilaisuudessaan ja sopivana annoksena aika jees aasialaiskaupunki. Etenkin jos ei lasketa sitä, että kyläilimme siellä syksyaikaan eli lämpimien maiden jälkeen +12 asteen lämpötila tuntui todella viileältä. Tästä syystä ajauduimme heti alkuun välttämättömille takki- ja lapasostoksille. Mukaan tarttui aitoja Arcteryxin ja North Facen replicoita. Halvinta mitä rahalla saa. Jotain muuten palvelujen jännittävästä hinnoittelumekaniikasta kertoo Aasiassa se, että esimerkiksi tunti internetin kiehtovassa maailmassa maksaa tuplat yhteen pyykkikiloon nähden ja yhden valokopion hinnalla pesetät melkein kilon reissussa rähjääntynyttä lointa.
Uuden vuoden megalomaanisten bileiden valmistelut olivat olleet käynnissä jo tovin, ja kova tohina tuntui vain kiihtyvän. Keskustaan pääkallonpaikalle pystytettiin teksasinkokoista esiintymislavaa ja äänentoistoa testailtiin muutamakin päivä ennen h-hetkeä. Kylille oli lisäksi sommiteltu valtavia kukka-asetelmia sekä muita juhlatunnelmaa kohottavia taideteoksia.
Vuodentaitteen aattoiltana menimme äimistelemään votkotilla neulotun sisäisen villapaidan turvin levottoman suurta ulkoilmakonserttia. Bändisektori oli meille vähän vähemmän tuttua marginaalijoikhua, mutta yllättävän hyvin tanssijalka vipatti namilaisten, inkkareittin ja hurrien seassa. Oli komeaa laskea kymmenien tuhansien ihmisten kanssa yhteen ääneen vuoden viimeisiä sekunteja tiiviissä tunnelmassa Hanoin ytimessä. Rakettimeri loisti poissaolollaan ja tilalla oli vain synkeän keinotekoista stroboloistoa ja ylidesibelistä listakamaa. Käsittääksemme vuosi olisi vaihtunut varmaan vähän vähemmälläkin määrällä tulilientä ja Hillon kohdalla varmaan vähän kevyemmällä valvomisella. Sarin kipaistua jo yhden pintaan unten maille Hillo jatkoi Laosissa tapaamiemme ruotsalaisorkesterin kanssa kupittamista varhaiseen aamun sarastukseen asti. Kannatti tai ainakin kännätti.
Paikallisten mukaan vielä railakkaammat juhlat koetaan Hanoissa kun kiinalainen uusi vuosi otetaan vastaan tammikuun lopulla. Emme jääneet odottamaan sitä ja elintoimintojen palautumista, vaan pari päivää uuden vuoden kekkereitten jälkeen olimme henkisesti ja jopa fyysisesti valmiita jatkamaan maailmaveiviä kohti kauan kaivattua Filippiinien lämpöä.
Lentojen hankinta ei sitten ollutkaan naruhelppoa. Tarkoituksena oli heilahtaa suoralla lennolla tai maksimissaan Manilan kautta Cebuun, mutta vietettyämme överipitkät netti-istunnot ja seulottuamme kaikki lähimpien matkanjärjestäjien kioskit saimme pettymykseksemme todeta, että kaikki vähänkään järkevän hintaiset matkat oli myyty katkeraan loppuun saakka seuraavat pari viikkoa eteenpäin.
Kun talousarvio ei jousta, niin sitten tartutaan trikookankaan lailla venyvään aikabudjettiin ja roikutetaan sitä hetki. Seuraavalla viikolla saimme lennot Singaporeen, jonne saatiin leivottua lentokentälle kiehtova 17 tunnin aikaikkuna ennen vaihtolentoa Filippiineille ja Cebuun. Lyhyillä valoilla matkustamisen vapausasteet luovat toisinaan varjopuolia matkan toivottuun etenemistahtiin tai ainakin vähintään johtavat mielenkiintoisiin reitinvalintoihin. Pienet takaiskut eivät kuitenkaan haittaa, kun silmissä kiiluu lempeässä tuulessa huojuvat palmut, selkäruoto janoaa alleen riippumattoa ja kouratkin hamuavat jo grippiä golfmailoista.
