Filippiinit, Malapascuan saari 6.-15.1.2012
Puolen tunnin venematkalla Mayasta Malapascuan saarelle havaitsimme yllätykseksi, että purtilossa oli iso nippu, ellei peräti leijonaosa matkustajapotista palttiarallaa meidän ikäisiä suomalaisia. Ilmiö on tullut tällä matkalla tutuksi eli rauhallisissa ja ei-menokkaissa mestoissa todennäköisyys kohdata härmäläinen lajitoveri on huomattavan suuri. Toisaalta esimerkiksi läpeensä trimmattu ruiskurusketettu svedunuoriso hakeutuu mieluummin klubiskenen ja surffikauppjen äärelle. Tapaamamme suomihäiskät eivät olleet ensimmäistä kertaa Malapascualla pappia kyydissä, mikä antoi heti lupaavan signaalin paikan vetovoimaisuudesta.
Varhaisiltainen ensikosketus Malapascuan saareen oli edelleen lupauksia antava, koska saarella ei ole katuvalaistusta lainkaan. Siitä sitten käsikopelolla vain majapaikkaa etsimään. Seikkailu pimeässä labyrintissa päättyi viimein erään sukellusliikkeen pihaan, jossa paikallinen dyykkiporukka alkoi hieroa välitöntä tuttavuutta rommikolatarjoilujen muodossa. Tanduay on halvempaa kuin latrinkina käytetty lasipullokokis, mistä vääjäämättä seuraa drinksujen perusjäykkä konsentraatio. Siinä sitten saatiin yhdellä illanistujaisella asetettua matkan rasituksista rasittunut keho palautustilaan sekä ratkaistua pikku huurussa majoituspaikkaan ja sukellusfasiliteetteihin liittyvät kysymykset.
Simppeli bungalowimme sijaitsi aivan veden äärellä eli tärkeimmät puitteet olivat kohdillansa. Hieno rantamökkimme oli varusteltu tietenkin kylmällä suihkulla ja asiaankuuluvalla pieneläimistöllä. Päivisin mökkikylän henkilökunta jynssäsi takapihalla lakanapyykkiä käsin. Yöksi he asettuivat hetekoissaan mukavasti taivasalle. Vieressä paikallinen filippo kasvatti ja valmensi kukkotappelukukkoja.
Vietimme saarella kymmenkunta toinen toistaan hienompaa päivää, ei niitä päiviä varsinaisesti kukaan laskenut (minkä myöhemmin saimme tuntea). Letkeä päivärytmi koostui pitkälti sukellus- ja snorklausretkistä sekä romminhuuruisesta kuupoilusta. Kari aowd-sukelluskurssin parasta antia olivat aamuhämärässä bongatut kauniit isoeväiset tresher sharkit. Yösukelluksella näkyi merihevosia ja parimetrinen merikäärme, joka aiheutti pientä märkäpukuun kuulumatonta tutinaa Simolle ja Mikolle, joilla oli kohtaamishetkellä himmenemispisteessä olevat tuikut. Myös rantavesissä näimme muutamien myrkyllisten merikärmesten lilluttelevan. Sari liittyi sukellusretkille mukaan (Sari kun ei läpäissyt sukellukseen vaadittavaa lääkärintarkastusta) saaden veneen miehistöstä seuraa snorklausretkilleen sekä asiantuntevaa kalantunnistusopetusta.
Saaren eläimistön muonitus sujui mallikkaasti. Ruokapöydästä tarttui aina mukaan eineitä saaren kissa- ja koirakunnalle. Määrämittaisilta aamiaisilta nipistimme ensihuoltoa katille, jonka takajalka oli poikki ja tästä syystä jokseenkin kykenemätön luonnolliseen metsästykseen. Kylän lapsille annettiin pussillinen vietnamilaisia voikarkkeja, mistä mukelot tulivat jokseenkin haltioituneiksi. Niin mekin.
Malapascuan laiskanpulskeat päivät olivat puolipilvisiä ja hyvin lämpimiä. Iltaisin tuli järjestäen enempi vähempi vettä ja välillä taivas pudotteli aikamoisiakin määriä. Yhtenä yönä heräsimme sellaiseen trooppiseen myrskyyn, että heppoisa tönömme oli kuin lentoon lähdössä ja hetken luulimme vähintään taifuunin lähestyvän. Uimahousut ja pyyhkeet eivät pysyneet vaakaan piiskanneessa vetisessä tuulessa lähelläkään kuistin pyykkinarua. Hetkemme ei kuitenkaan koittanut ja uhkaava säätila tasoittui onneksi vain tanakaksi rankkasateeksi.
Viimeisenä, vai oliko se toiseksi viimeisenä päivänä, vai kenties loppuviikosta juhlittiin Simon synttäreitä. Alkuvauhdit rakennettiin sukellusfirmalla tanduay-rommi-tömpsyjen toimiessa katalyyttina. Sitten juhlittiin, syötiin, juotiin ja nautittiin synttärikakkua kunnes Hillo meistä ensimmäisenä hiipui bilismatsien uuvuttamana. Sari jatkoi Nooran kanssa aamuun paikallisessa karaokebaarissa. Siinä tuli raiskattua Red red wine ja monen monta muuta klassikkoa…
Kun kukaan ei laskenut päiviä, saavuimme päivää liian aikaisin takaisin Cebuun. Tavallaan kiva, ettei missattu otsa hiellä hankittua seuraavaa lentoa, mutta vähän kyllä harmitti että yksi päivä paratiisielämää saarella vaihtui laiskuuttamme yhteen kaupunkipäivään Cebu cityssä. Malapascua oli kuitenkin ehdottomasti yksi tähänastisen reissun kohokohdista.
Tosin ei me sitä extrapäivää kaupungilla lupotettu, vaan Alta Vistan golfkentällä, joka on kerrassaan hieno kenttä korkeilta kukkuloilta avautuvine huikeine merellisine maisemineen. Peleissä meille sattui hyvä tsägä, sillä pääsimme pelaamaan kierroksen klubin presidentin ja tämän veljen kanssa. Leppoisan kierroksen jälkeen Andrew raotti filippiiniläisen vieraanvaraisuuden porttia tarjoamalla meille klubilla ääriherkulliset mäsäytykset kera muutaman olusen unohtamatta palanpainikkeeksi tarjottuja single malt-viskejä. Silti suurinta hämmennystä aiheutti se, että golfklubin perusvarustelutasoon kuuluu päivittäinen livebändin tahdittama karaoke. Ja suosio olikin suurta, jopa sunnuntaina.
