Australia, Sydney ja Blue Mountain 9. – 13.3.2012
Sydneyhyn saavuttuamme suuntasimme maanalaisella tiemme boheemiin Kings Crossiin. Sieltä oli kuitenkin äärimmäisen vaikea löytää minkään sortin nukkupaikkaa, koska hoodeilla oli käynnissä joku helkutin iso housemusiikkifestari. Eka yö viruttiin torakoiden keskellä rapsakkaan sadan taalan huonehintaan. Näin esimakuna saatiin tuta nahoissamme väkivahvan aussitaalan kaivertavan ensi lovea heikentyneellä eurolla varustettujen matkaajien kirstuun.
Tokana päivänä bongattiin onnekkaasti etuisampi hostelli, jossa vallitsikin tuttu perusmeininki: backpacker-elämän vapaudesta hullaantuneet parikymppiset kiskovat pullokaupan halvimmasta ja paskimmanmakuisista kyykkyviineistä kilpaa isoja jurreja ja oksentelevat sitten illan päätteeksi pitkin käytäviä. Joka kornerista pöllähtää vähän väliä pilven tai ruohon tuoksu. Aamukaffella joku valittaa, kun röyhkeä irkkujäbä on vinguttanut viime yönä dormitoryn yläpunkalla äänekästä ruotsalaisvosua eikä ole tästä syystä saanut alhaalla oikein nukutuksi. Osa nuorisojengistä sikiää avoimesti vessoissa ja suihkuissa. Vaikka kysymystä ei uskalleta toisillemme ääneen esittää, mielessä pyörii väistämättä: ollaanko me jo tosiaan liian vanhoja juomaan lämmintä valkoviiniä suoraan pullonsuusta aamuviiteen asti?
Heti kärkeen hommattiin viikoksi koko alueen joukkoliikennelippu, jotta saatiin turvattua tarvittavat liikkumisen vapausasteet. Ekana päivänä nykäistiin Bondi Beachille katsastamaan surffimestat ja tuijottamaan kera parin siiderin hurjien aaltojen vellovaa liikehdintää. Myös eläinperäistä viihdykettä oli tarjolla.
Toisena päivänä loikattiin randomilla lauttaan, joka kyyditsi meidät Watson Baylle. Menomatkalla havaitsimme ympärillämme liiallisia määriä kohtuullisen avoimia homopareja. Vanhat sinilasiset pystytukkasedät silittelivät nuorten kiiltokuvapoikien ylilyhyistä farkkushortseista työntyviä kapeita reisiä. Päättelimme, että kyseiset homppelimassat olivat residuaalia jokin aika sitten kaupungissa olleesta suuren suuresta pride-festarista.
Watson Bay
Perillä ihmeteltiin asuinalueelle pesiytyneitä suuren suuria hämähäkkejä. Matkalla majakalle Sari tykkäsi jäädä Hillon mielestä tarpeettoman pitkäksi ajaksi bongailemaan miesnakurannan varustelutasoa. Iltasella päädyttiin nohevasti yhden suomalaisporukan kanssa irkkubaariin. Lauantai-ilta selvin päin irkkubaarissa merkitsee vääjäämättä outoa ja epämukavaa oloa. No, tiskin takaa saa tarvittaessa tilattua lääkkeet, joilla oudosta olosta pääsee mukavasti eroon.
Koska tukanjuuri ei huutanut aamulla hoosiannaa, hyppäsimme junaan kohti Blue Mountainsia. Perillä meitä odottivat ökyhintaisten kiertoajelujen lisäksi kalleimmat (25 dollaria) järsityt pitsat ever. Taalapinon hupenemista paikkasi kyllä hienosti ennakkoon hehkutetut hulppean hienot maisemat.
Maisemalliset ikkunaliu’uttelijat
Sydney ympäristöineen oli rehellisesti sanottuna yksi hienoimmista ja viihtyisimmistä suurkaupungeista, jossa olemme tällä reissulla vierailleet. Merellisyys takaa huikean määrä kaunista rantaviivaa. Paikasta toiseen singauttaminen on vaivatonta kattavalla ja helppokäyttöisellä julkisella liikenteellä. Lisäksi suurkaupunkimittarilla yllättävän lunki populaatio painavat vaa’an selvästi positiivisen puolelle, vaikka miinusosastolla tuskaa väistämättä lisää eurooppalaisittainkin ryöstökorkea hintataso. SaKari suosittelee silti lämpimästi.
Pakollinen turistiotos
Mahtavaa, mähän sanoin että lyhyt visiitti Sydneyssä riittää bongaamaan ne parhaat paikat.
Ja minkäs värinen se oopperatalo oli? ;)
Riippuu kuvankäsittelystä ;) No keltsu se oli :)