Filippiineillä golf on suuressa suosiossa ja siten saaristovaltiosta löytyykin useita kenttiä. Joku paikallinen kertoi, että vieraat ovat tervetulleita kaikille kentille, vaikka jotkut ovatkin ”private” kenttiä. Se ei suinkaan tarkoita tässä kohtaa, että kenttä olisi tarkoitettu vain jäsenille. Ero on siinä, onko kenttä valtion tai kunnan vai yksityisten osakkaiden omistama. Kävimme koeponnistamassa kumpaakin sorttia.
Filippiineillä emme tehneet lähtöaikavarauksia ja pääsimme pelaamaan kaikille haluamillemme kentille. Pelaamamme kentät edustivat hinnan ja laadun suhteen laajaa kirjoa, sillä haarukka oli 40 – 100 juuroo. Caddieita tulee käyttää ja näiden avuliaisuudesta voi olla varma, että hei ovat ystävällisiä kuten filippiinoilla on tapana olla.
Filppareitten klubitaloilla on muuten karaokelaitteiden lisäksi saunat!
Cebu / Mactan Island Golf Club
1/2012 kierroksia:1
Vuoden ensimmäinen kosketus golfromppeisiin tehtiin Filippiineillä Mactan saarella. Aamun sateisesta kelistä huolimatta uskaltauduimme ottamaan taksin kentälle. Kenttä sijaitsi Cebun lentokentän kupeessa sotilasalueella, joten jouduimme pysähtymään portille tarkastettavaksi. Takaluukusta löytyneet golfmailat riittivät todisteeksi aikeesta suunnata golfkentälle. Mactan Golf Club on avoin kaikille pelihalua palaville kuokkijoille. Kyseinen kenttä on edullisen hintansa takia lähinnä korealaisten suosiossa.
Menimme rangelle treenaamaan ja otimme samoin tein 12 kopallista palloja. Saimme myös omat pallonasettelijatytöt, jotka istuutuivat jakkaroineen lyöntipaikan viereen ja asettivat pallon aina lyötäväksi. Se oli ehkä hiukkasen jopa epämiellyttävää, kun joku killitti siinä puolen metrin päässä pallosta. Lyödessämme kohti rangelle sijoiteltuja traktorin renkaita saimme seuraamme kyseisen clubin pron ja häneltä muutamia vinkkejä lyönteihimme. Kiitsa niistä. Myös Clubin kaksi koiraa kävi säännöllisin väliajoin morjenstamassa eli se siitä rauhaisasta range reenailusta. Mielenkiintoisena lisäpiirteenä manuaaliseen pallonkeruutoimintaan rangella olivat suojaverkkohäkkyröihin pukeutuneet häiskät.
Iltapäivällä pilvet karkasivat kentältä, joten innostuimme lähtemään treenien päätteeksi vielä pelaamaan yhdeksän väylää. Saimme caddiet ja lähdimme kiertämään kenttää kävellen, sillä auto ei ole pakollinen eikä mielestämme tarpeellinen lain. Kenttä oli tasainen, väylät hyvin kapeita ja greenit pienehköjä. Vesiesteeseenkin oli mahdollisuus sukeltaa usealta väylältä. Seiskaväylältä löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta, kun greeni ja sitä vartioivat bunkkerit oli muotoiltu täysin neliön muotoisiksi.
Kenttä on sloupattu miehille (118) huomattavasti helpommaksi kuin naisille(131). Pelitulokset jäivät ”kirjaamatta”, mutta kierros oli kentän kosteudesta huolimatta kiva ja caddiet sai meiltä arvosanaksi ehkäpä reissumme parhaat.
10-väylän olusien jälkeen pyrimme saamaan taksin, joka ei ollutkaan itsestään selvää sotilasalueella. Ravintolan henkilökunnalla ei ole valtuuksia soittaa taksia, sillä taksi ei pääse alueelle ilman golfmailoja. Jostain syystä kentän caddie pystyi tilauksen tekemään. Ollaan siis edelleen Aasian ihmeellisessä maailmassa.
Cebu, center / Alta Vista Golf & Country Club
1/2012 kierroksia: 1
Interneeeetin ja paikallisten golffareiden kertomusten perusteella valitsimme Cebun toiseksi pelattavaksi kentäksi Alta Vista Golf & Country Clubin, joka kiehtoi meitä lähinnä vuoristoisen sijainnin takia.
Tarkastimme googlemapsin kautta matkan pituuden ja bongasimme innokkaina kukonlaulun taksin kadulta. Olimme päättäneet nautiskella aamiaisen klubilla, sillä hotellillamme oli tarjolla vain paikallista aamiaista, joka tarkoittaa lämpimiä pöperöitä. Perille päästyämme kuulimme jotakin aivan uutta; taksikuski pyysi mittarin lisäksi sata pesoa! Perusteet oli seuraavat: vuoristoinen tie kuluttaa enemmän bentsiiniä, näimme matkalla ”upeita” maisemia sekä ajoimme keskustan läpi, jossa oli ruuhkaa. Emme tienneet itkeäkkö vai nauraa näille sepostuksille mutta kuittasimme pyynnön jollain kompromissilla. Olimmehan nähneet ruuhkan, kauppakojuja ja kokeneet yhden ylämäen.
Päästyämme clubille kimppuumme hyökkäsi nippu pallomyyjiä kertomaan kuinka hirmuisen vaikealle kentälle olemme saapuneet. Joku jopa heitti, että kumpikin tarvitsee kierroksen aikana yli 10 palloa! Todellisuudessa Sari ei hävittänyt pallon palloa ja Hillo löi 4 riskipalloa (mukamas) jonkkaan. Jätimme kuitenkin pallot sikseen ja käväisimme hiomassa svigiä rangella. Range toiminta oli muuten ihan ok meininkiä, mutta aika-ajoin sen ylitti lauma jotakin kavioelukoita. Kaiketi range oli rakennettu jonkun laidunmaalle.
Treenin jälkeen kuulimmekin ilouttisen että emme pääse pelaamaan kahden, vaan lähdössä on oltava neljä klo.13 asti. No päivässä emme pystyneet ihan nejäksi muuttumaan eikä toimistotyttönen voinut mitenkään joustaa vaikka vetosimme jo hädissämme pitkään matkaan uomesta Filippiineille. Säännöt on säännöt ja niistä ei jousteta.
Odottelu kuitenkin kannatti kun vihdoin pääsimme liikkeelle. saimme nimittäin peliseuraksi Alta Vista Golffin presidentin Andrewn veljensä Peterin kanssa. Yhtäkkiä meitä kohdeltiin kuin suurempiakin vieraita. Pelasimme hyvässä hengessä upeassa kunnossa olevan kentän. Matkan teki vaikeaksi suuret korkeuserot, rotkot (miehillä oli mm. muutama avaus ilmassa 180 jaarida) ja kapeat väylät. Maisemat sen jijaan oli mitä upeimmat. Välillä näimme merelle asti Mactan saarelle, välistä kaupunkiin ja jopa Boholiin asti. Kentän suunnittelutaustalla on toiminut Gary Blayer.
Pelin jälkeen meidät kutsuttiin klubin privaattiravintolaan, jossa pöytä katettiin koreaksi erilaisilla Filippiiniläisillä sapuskoilla. Seuraamme liittyi myös yksi Andrewn nljästä pojasta. Naapuripöydästä meille tarjottiin whiskyä. Tunnlmaa kohotti golfklubin perusvarustelutasoon kuuluva päivittäinen livebändin tahdittama karaoke. Ja suosio olikin suurta, jopa sunnuntaina.
Illallisen jälkeen Andrew jatkoi ystävällisyyttään ajamalla meidät takaisin hotellille. Matkalla haimme myös hänen vaimonsa ja käväisimme vilkaisemassa heidän asumustaan yliopistonkupeessa, jossa hän työskentelee.
Filippiinit, Angeles / Royal Garden Golf & Country Club
1/2012 Kierroksia: Kari 1, Sari 2
Tehdessämme siirtymää Filippiinien saarilta Borneolle meidän oli etuisinta lentää Angelesin kautta. , joka sijaitsee sata kilometriä Manilasta pohjoiseen Clarkissa.
Viihdepainotteisten enkelien kaupungista muodostui meille näin ollen välttämätön syrjähyppy. Etukäteen Selvitellessämme googgelista Angelesin kaupunkikuvaa havaitsimme sen olevan ainakin jonkin sortin golfmekka. Lupaava kuvaus olikin meille riittävää syy tehdä muutaman päivän stoppi. Kenttiä oli tarjolla enemmänkin, vaikka runsaista korealaistihentymistä varoiteltiin.
Kalifornia hotellimme olimme varanneet netin kautta lähinnä uima-altaan toivossa. Uima-allas ei ollut suorastaan mistään kotoisin, mutta mahtava palvelu korvasi altaan monin määrin. Hotelli nimittäin tarjosi maksuttomia kuljetuksia tarpeemme mukaisesti. Satuimme myös kysymään hotellin johtajalta mahdollisia tietoja läheisistä golfkentistä ja ne tulivatkin kuin apteekin hyllyltä. Ilmeisesti useat golffarit majoittuvat nimenomaan Kalifornia hotelliin, sillä aulan nurkat notkuivat bägejä.
Ensimmäisenä päivänä Hillo jätettiin vielä elpymään taudistaan kun Sari pyyhälsi hotellin kuljetuksella Royal Garden Golf klubille. Klubitalo oli erittäin kotoisa eikä mikään hulppea linna ja sen kylkeen oli liitetty range. Itse kenttä oli hyvin flätti ja lähes jokaiselle väylälle oli sijoitettu vesieste ja erilaisia patsaita! Suunnittelijana on toiminut joku Korealainen heebo. Itseasiassa kenttä on 90% Filippojen omistuksessa ja 10% on Korealaisomistuksessa.
Pikkusen outoja yksityiskohtia oli posliinipatsaiden lisäksi omakotitalo, joka sijaitsi lähestulkoon väylällä. Kyseessä on senaattorin koti, joka mitä ilmeisemmin on lajin innokasta harrastajakaartia. Tosin senaattorin varsinainen kotikenttä oli joku muu kun Royal Garden Golf.
Kuvagalleria:
