Taikamaassa pelasimme Phuketissa, Krabilla ja Pattayalla. Eli kaikissa tuiki tunnetuissa turistimassakohteissa, jossa kentät kuhisevat länsimaista pelikansaa kilvoittelemassa talven golfkuninkaan tittelistä. Kohteita suunnitellessamme myös pohjois-Thaimaa oli listoilla vaihtoehtona, mutta päädyimme lopulta etelään. Meille oli tulossa Suomesta peliseuraa ja halusimme heidän lomailuun yhdistää myös Thaimaan eteläsaaristoa, joten kyseiset golfgethot olivat sopivalla etäisyydellä.
Thaimaassa golfturismi kukkii vahvasti. Thaikut oli nimittäin matkallamme ensimmäinen maa, jossa jouduimme tekemään jopa lähtöaikavarauksia. Tämä oli tietenkin hiukan negistä, kun olimme tottuneet pelailemaan täysin ruuhkattomissa olosuhteissa. Tämäkin lievä haitta muuttui positiiviseksi fiilikseksi kun pääsimme kentille, jotka olivat erittäin hyvässä kunnossa eikä klubitaloistakaan puuttunut mitään.
Thaimaassa caddiekäytäntö on järjestäen sellainen, että jokaisella pelaajalla on oltava oma caddie. Heidän hyödystään ei aina voi mennä ihan takuuseen, sillä välistä tuntui että he ovat ennemminkin tottuneet pitämään seuraa turisteille kuin hoitamaan golffiin liittyvää työtään. Useinmiten myös kielimuuri vähän vähensi hyötyä, jota heistä olisi voinut olla (englanti ei siis ollut heillä kovinkaan vahva).
Kaiken kaikkiaan Thaimaan golfmeinigistä jäi varsin positiivinen kuva ja toivottavasti pääsemme joskus uudestaan Thaikkulaan sohimaan ja varsinkin pohjoisen Thaimaan kentät meitä kiinnostaa erityisesti.
Phuket, Loch Palm Golf Club
11/2011 Kierroksia:2
Thaimaan pelit aloitimme vaatimattomasti Phuketista, joka siis koitui reissumme hintavimmaksi pelikokemukseksi. No rahalla saa laatua eli kenttä oli priimakuntoinen – ei juuri tarvinnut kuokkia muiden lyöntijäljistä (ihan kuin ne jollakin tavalla vaikuttaisivat meidän peliimme). No anyways, kenttä oli todella upeassa kuosissa ja peliareenan huippukondikseen aurinkoinen ilma ja ykkösluokan peliseura yhdistettynä niin eipä ollut kenelläkään valittamista. Caddiet osasivat hommansa ja 19. väyläkin oli varustettu sopivilla GT-aineksilla, joten kaikki oli oikeastaan lähellä täydellistä.
Kenttä sijaitsi kolmen vartin ajomatkan päässä tukikohdastamme Kata Beachilta pohjoiseen. Väylät oli siististi viimeistelty reunaraffeja myöden eikä koskaan tarvinut arpoa, mihin suuntaa väylä jatkuu. Korkeuuseroja oli jonkin verran, mutta ei liikaa. Ja autolla kun oltiin liikkeellä. Range oli mieleen painuva, sillä pallot taottiin suoraan valtavaan lampeen.
Itse asiassa kentän vesi ei suinkaan rajoittunut rangeen, vaan sitä oli mukavasti sijoitettu lähestulkoon jokaisen väylän varrelle. Eli vesipelkoisile golfareille Loch Palm ei ehkä ole se oikea paikka aloitella tätä harrastusta. Greenit olivat kuin samettia ja väylillä lähestulkoon jokainen ruohonkorsi oli aseteltu kuin brylcreemilla konsanaan ojoon.
Täytynee myöntää, että kyseinen kenttä meni suvereenisti matkamme kärkikahinoihin kunnon ja laadun puolesta – myös hinnan suhteen pääsimme huippulukemiin. Loch Palf golfkenttää voimme varauksetta suositella todella hyviä kenttiä bongaaville golfareille.
Krabi, Pakasai Country Club
11/2011 Kierroksia:1
Nettismurffailun tuloksena löysimme Ao Nangin lähistöltä yhden golfkentän eli kentän valinta oli helppoa kun heinän kasvattaminen. Pakasain golfkenttä on paikallisen sähköyhtiön omistuksessa ja se kieltämättä näkyikin kentälle vievällä tiellä ja siitä eteenpäin aina väylille asti. Sähköseppo oli tehnyt näyttävää duunia. Johdot eivät roikkuneet aasialaisittain maata viistäen tolkuttoman kokoisissa nipuissa ja tolpatkin olivat tältä vuosituhannelta.
Bongasimme viidakkohotellimme pihalta taksikuskin, joka oli tuomassa uusia asiakkaita hotelliimme. Teimme hänen kanssaan diilin golfkenttäkuljetuksista sekä myöhemmin lentokenttäkuljetuksista. Kuski oli silmin nähden onnellinen saadessaan muutaman keikan näinkin helposti. Ilo oli molemminpuolinen. Autokaan ei ollut mikä tahansa kärrykoppero, vaan vaatimattomasti pakettiautolimusiini. Mahduimme noin 12 hengen autoon mukavasti nelistään. Olimme saaneet Annen ja Karin (Meriluoto) mukaamme mittelöimään Krabin golfgurun tittelistä. Kyllä limusiinilla kelpasi hurauttaa golfkentälle ja jos matkanteko olisi käynyt liian pitkäksi, niin takapenkiltä olisi löytynyt virikkeeksi miehille suunnattuja lehtiä. Meille aika ei tullut pitkäksi, sillä kuski paineli kaasua säästelemättä pientareen kulmat suoriksi kenkäpuhelimeensa puhuen. Kilometrit taittuivat kuin varkain ja pääsimme perille alta aikayksikön.
Klubitalo oli sympaattisen vaatimaton ja pihalla parveili kymmeniä caddieita odottelemassa hommia. Ruuhkaa ei ollut. Emme nähneet kentällä ristinsielua.
Aikaa oli kulunut jo palttiarallaa viikko edellisestä pelistä, joten päätimme suunnata lahjattomien hiekkalaatikolle muistelemaan lyönnin jujua. Hiekkalaatikko muistutti enemmän perunapeltoa kuin rangea mikä ei meitä haitannut. Saimme muutamalla pienellä pelimerkillä nipullisen palloja, jotka rangen hoitaja oli juuri pessyt fairilla pesuvadissa.
Harjoittelun jälkeen oli aika ottaa mittaa toisistamme ja suuntasimme viheriölle. Väylät olivat ihan ok kondiksessa. Maisemat eivät ihan vetäneet vertoja Phuketin upeille golfkeitaille, mutta toisinaan tämä kenttä oli aikalailla luonnonläheinen metsän siimeksessä. Välistä väylän laidalla luikerteli järven reunamaa.
Kilpailu oli kovaa ja siinä innostuksissaan Hillo antoi caddieillekin vahingossa ylirajua kyytiä pyöritellen golfauton rattia kuin Hannu Mikkola aikanaan. Toinen tyttönen oli kurvailun seurauksena pudota kyydistämme. Onneksi Sari sai napattua hänestä kiinni eikä suurempaa vahinkoa päässyt tapahtumaan. Mitä nyt pieni itku siinä taisi tulla ja höysteeksi vihaisia katseita.
Yhdellä väylällä pääsimme näkemään ihka oikean kobran. Noin metrinen kärmes lukerteli väylällä paistatellen päivää. Käärme jähmettyi täysin nähdessään meidät. Toinen caddieistämme heitti luikertelijan päälle kevyen paalun, jolloin käärme nosti ja levitti komean kaulansa ja sähisi vihaisesti. Emme niinkään pitäneet viattoman kärmeksen kiusottelusta mutta caddiet halusivat meille esitellä kobran luonnetta. Tilanne oli alkuun vähän koominen, sillä meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä caddieiden kanssa, joten alkuun meille ei mennyt ihan jakeluun miksi kärmestä heitettiin paalulla emmekä pitäneet tilanteesta lainakkaan. Käärme oli kuitenkin upea näky.
Pakasain kentästä jäi oikein miellyttävä kokonaiskuva. Kentällä oli paljon parannuskohteita meneillään, joten siitä voi vielä kehkeytyä ties minkälainen golfkeidas.
Pattaya / Pattaya Golf & Country Club
11/2011 Kierroksia:1
Pattayan golfit aloitettiin samannimiseltä kentältä, joka edustaa Pattiksen kymmenistä kentistä sitä huokeinta kvantiilia. Golfseurueemme neljän pelurin (Sari, Kari H, Kari M ja Heikki) lisäksi saimme joukkioon tutkimusmatkailijaksi Tuulan. Matkaa kentälle ei ollut kuin pari kolmekymmentä kilometriä, joten saimme taivuteltua paikallisen tukutukumiehen meitä kyyditsemään.
Valinta oli hienoinen virhe, sillä kaveri ei ollut mitä ilmeisimmin käynyt koskaan Pattayan kaupungin taajaman ulkopuolella. Kuski pelkäsi kuin ruttoa ajaa moottoritietä, johon hän ei aluksi meinannut suostua kääntymään. Eikä se diilintekohetkellä päivän selvä reittikään ollut ollenkaan niin kristallia eli lopulta Kari H joutui repsikkaan kartturiksi ja henkiseksi tueksi, jotta kuski uskalsi polkaista ajokkinsa vauhdin yli neljäänkymppiin.
Kenttä ei ollut erikoinen ja itse asiassa melko heikossa kunnossa, mistä thaimaalaisittain etuisa hintataso tosin jo antoi viitteitä. Mutta pelaaminen on auringossa aina yhtä kliffaa! Tätä kenttä emme kuitenkaan suosittele Pattayan golfmatkaajille. Läheltä löytyy nimittäin todella paljon hienompia ja paremmassa kuosissa olevia tantereita.
Olimme kierroksen jäljiltä siinä määrin uupuneita ja tappavan nälän vallassa, että päätimme yksissä tuumin jäädä klubille syömään ja juomaan. Tilausten teon jälkeen saimme odottaa mielestämme luvattoman pitkään. Olimme jotenkin ymmärtävinämme, että tarjoilijalle toimittamamme tilaus ei ollut päätynytkään keittiöön! Nälkäisinä ja janoisina valtava epäusko ja turhautuminen vallinneesta kielimuurista valtasi meidät. Tuskastuneena toivottomaan tilanteeseen Kareista vanhempi jyrähti tarjoilijalle ”I’m hungry!” ja sillä ajan hetkellä alkoikin joksenkin huvittava tapahtumaketju.
Tarjoilija pyyhälsi kauhuissaan keittiöön ja jo muutamassa sekunnissa toi juosten ilmeisesti jostian hätävaraeineistä tai omista eväistään koostetun kana-aterian hurjistuneen K. Meriluodon eteen. Kohentuneen palvelun responssi tyydytti tässä vaiheessa vain hieman, mutta päänsilityksiä ei jaettu. Ruokahärdelli sai kuitenkin välittömästi koomisen päätöksensä, sillä samassa hetkessä eteemme kannettiin tilaamamme klubileivät juomineen ja ilmeisesti osa naapuripöydänkin sapuskoista. Tilaus oli siis ollut putkessa koko ajan. Kyseinen tarjoilijaparka saattaa tästä lähtien pitää nälkäisiä suomalaisgolfareita äkäisinä kuin talviunilta herätetty karhu.
Paluumatka meni ruokahärdelliä hirnuessa. Kotimatka oli tosin hieman pelottava, koska meitä oli tullut noutamaan täysin eri puusta veistetty kohtuullisen raskaalla kaasujalalla varustettu tukumies, joka kaahasi kopperollaan pimeässä motaria kuin mielipuoli. Me istuttiin siellä ulkoilmassa lavalla ja tästä syystä vieläkin karmivammaksi paluureissun teki ihan vierestä ohi pyyhältäneet rekat ja aivan holtittomasti molemmin puolin ohittaneet autot. Onneksi oltiin otettu pari rentouttavaa alle.
Pattaya / Pattana Golf & Sports Resort
11/2011 Kierroksia:1
Seuraavana päivänä olimme jo huomattavasti viisaampia niin kyytien kuin kenttäbongauksen suhteen. Päätimme suunnata Pattanaan, joka oli yksi ystävämme Keitsin (Pattayan golfkenttien ylin erityisasiantuntija) kenttäsuosituksista. Matkaa lähdettiin taittamaan tällä kertaa myös ihan oikealla taksilla, jolla saimme pätkäytellä noin 50 kilsaa eli tunnin verran koilliseen.
Pattanan klubitalo on varmasti alueen hulppeimpia ja palvelu on ensiluokkaista. Uudenkarhea kenttäkokonaisuus koostuu kolmesta 9-väylästä (Andreas, Brookei, Calupso), joista me tahkosimme Brookein ja Calupson. Andreasilta olisi löytynyt sellainenkin ihmetyksen aihe kuin par-6. Kentällä on paljon tilaa, mutta myös vettä on runsaasti. Useilla par-3:lla griini on sijoitettu saarelle, mikä palkitsee huonot avaukset ansaituilla rankkareilla.
Pelit sujuikin koko poppoolla hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Taisi käydä niin, että jälleen päivän voittaja ratkesi viimeisellä väylällä. Joka tapauksessa Pattanan kenttä jätti laatutasollaan erittäin hyvät muistot ja valoisalla klubitalolla GT maistui harvinaisen hyvältä.
Pattaya / Phoenix
11/2011 Kierroksia:1
Yhden lepopäivän jälkeen oli taas aika tarttua mailoihin ja ottaa suunnaksi parikymmentä kilometriä Pattayan eteläpuolelle sijaitsevalle Phoenixin kentälle. Pattanan tapaan myös Phoenix on 27-reikäinen, jonka ysilenkit ovat nimeltään The Mountain, The Lake ja The Ocean. Nimet juontuvat mitä ilmeisimmin dominoivista näköaloista väylillä. Me tahkosimme näistä Mountainin ja Oceanin.
Meitä tervehti heti erittäin avara klubitalo, jossa tilassa eikä rosterikaiteissa ei ole säästelty. Hulppean kokoinen klubi on kuvattu myös tuloskortin kanteen. Palvelu toimi hyvin ja päästiin tositoimiin.
Kentän yleisfiilinki on hieman tuulinen, mutta erittäin hieno ja haasteellinen. Ei kuitenaan liian vaikea. Mountainilta avautuu ympäristön vuoret hyvin, mutta vesiesteitäkin on runsaasti. Myös kinkkisiä bunkkereita löytyy lähes joka väylältä. Oceanilta avautuu mukevat näköalat merelle ja rannan hotelleille. Kenttä on mielenkiintoinen, ei kovin vaikea, mutta silti haasteellinen. Lakes on tuloskortin perusteelle se kaikkein runsaimmilla vesiesteillä varustettu lenkki.
Kentästä on ilmeisen hyvän sijaintinsa ja kuntonsa vuoksi alueen suosituimmasta päästä, joten pelaajia on paljon ja ajanvaraus on syytä tehdä ajoissa. Mekin saimme kolme päivää ennen tehdyllä varauksella startin vasta iltapäivälle, mikä väistämättä merkitsi että viimeiset väylät pelattiin jo hämärän laskeuduttua.
Pattaya / Laemchabang
11/2011 Kierroksia:1
Laem Chabang piti etukäteisitietojen mukaan olla alueen kenttähelmi, joka säästeltiin Thaiman turneemme viimeisimmäksi kokemukseksi. . Laem Chabang sijaitsee n. 40 km ajomatkan päässä Pattayalta pohjoiseen.
Laem Chabangin klubitalo on erittäin pramea ja puitteet ihan parasta A-tasoa. Palvelu on ammattimaista ja ystävällistä.
Kentän on suunnitellut Jack Nicklaus. Kova kysyntä näkyy väylätarjonnassa, sillä kenttäkokonaisuus koostuu kolmesta ysistä (mountain, lake ja valley). Tässäkin ysien nimeämisperusteina on käytetty tyypilliseen tapaan väylillä vallitsevia näkymiä. Me pelasimme Mountain-Lake -yhdistelmän, jota ennen kävimme hakemassa pelituntumaa rangella. Matkalla saimme vielä ihastella lyhttä par3-lähipelirataa, joka olisi ollut myös varsin hyvä lämmittelytreeni ennen kierrosta.
Saimme heti kentän vaikeudesta ensituntuman Mountainin ykkösväylällä, jossa avataan mäeltä kapeasta aukosta. Vasemmalla on puita ja oikealla vaanii rotko. Kakkosväylä on par3, jossa pitää täräyttää pulskat sata metriä veden yli greenille selvitäkseen. Greenin takanakin on vettä ja greeniä vartioi edessä ja vasemmalla bunkkerit.
Kenttä on erittäin mielenkiintoinen, klubipelaajalle melko haastava muttei kuitenkaan liian vaikea. Kunto oli marraskuun lopussa oikein hyvä. Kentän kauneusarvot takaavat sen, että jos peli tökkii niin aina voi ihailla maisemia. Mukisematta voikin sanoa, että kenttä on yksi komeimpia joilla olemme pelanneet.
Suomen vieraiden mukana lähetettiin mailoja nipun Suomeen. Matkaan saatettiin lämpimästi etenkin Hillon draiveri, joka oli asunut jo päiviä hotellihuoneen nurkassa.
