Thaimaa Phi Phi 10.-14.11.2011
Viiden päivän intensiivisen temmeltämisen jälkeen saatiin Phuketti phakettiin ja veneemme irtaantui mantereesta aurinkoisessa säässä kohti Phi Phin saarta. Noin puolentoista tunnin merimatka taittui mukavasti kannella auringosta naatiskellen ja olutta siemaillen.
Kahden huurteisen jälkeen alkoivat horisontissa lupaavasti häämöttää Phi Phin merestä jylhinä kohoavat korkeat kalliot, joiden lomasta lopulta paljastui itse keskuskylä. Rantauduttuamme havaitsimme, että elämää kuhisevan tungoksen alta oli aistittavissa saaren lungi meininki. Vaikka turisteja punkesi vasemmalta ja oikealta ohi, tuntui kuin olisimme jälleen päässeet lomalta lomalle.
Phi Phin saarella ei ole autoja, skoottereita tai muitakaan moottoroituja menopelejä, mikä on omiaan lisäämään viihtyvyyttä. Hotellimme peruspalveluun kuului matkatavaroiden kuljetus hotelliin, mikä tapahtui portieerien tuuppaamina kärrykyyteinä läpi kyläsokkelon. Seurasimme kärrymiehiä uskollisesti loputtomalta tuntuneessa kojulabyrintissä. Ennakkoon arvioitu noin 10 minuutin kävelymatka venähti helteessä noin kolminkertaiseksi. Kiertelimme keskustan alueella suuntaan ja toiseenkin, kunnes saavuimme hotellillemme. Ihmettelimme aidosti laukkumiesten reitinvalintalogiikkaa, sillä bungalowimme oli samalla rannalla, josta lähdimme ja näimme jopa tulolaiturin vain muutaman sadan metrin päässä. Kun laukkumiesten suunnaton urakka oli ohi, puhalsivat hikiset kaverit respan baarijakkaroilla maitohappokertymiään ojat märkinä. Meille ei koskaan selvinnyt, miksi emme kulkenut suorinta tietä hotellille. Tuskin kärryjen työntäminen mäkisessä kaupunkirakenteessa kaiketi ihan markkinointikikka tai ylimääräinen sightseeing oli.
Satuimme oivalliseen aikaan saarelle, sillä kylässä valmistauduttiin suureen jokavuotiseen juhlaan. Kaduilla mateli useita mitä mielikuvituksellisimpia juhlakulkueita ja paikat olivat topattu täyteen toinen toistaan näyttävämpiä kukka-asetelmia. Selvisi, että paikalliset juhlivat sadekauden päättymistä. Luonnon kiittämisrituaaleihin kuuluvat mm. kynttilöillä varusteltujen kauniiden kukkalaitteiden lähettäminen merelle sekä pienten tulipallojen sytyttäminen taivaalle.
Juhlapäivän kunniaksi myös me kävimme varaamassa hyvissä ajoin pöydän mukavasta rantaravintolasta. Iltasella hipsiessämme nälissämme ravintolaan saimme kuulla, että keittiö oli jo kiinni! Tarjoilijat olivat nimittäin päivällä unohtaneet, että keittiö suljetaankin juhlapäivän kunniaksi aikaisemmin. Otimme vastaavasti juomaa ja seurasimme ravintolassa esiintyviä ”tulimiehiä” näyttävine temppuineen. Mahtavaa katseltavaa! Saaren hiljaisemmalle puolelle oli varta vasten rakennettu pitkä ranta täyteen tanssilavoja ja satojen ihmisten siivittämät bileet jatkuivat musiikin pauhatessa aamutunneille asti.
Jaksoimme hämmästellä Phi Philn huikeita vuorovesien vaihteluita, sillä rantaviiva saattaa vetäytyä jopa pari sataa metriä vuorokauden aikana. Oli jokseenkin huvittavaa ihmetellä loppuiltapäivästä rantahietikolla tyhjänpantteina makailevia paatteja.
Kuten monista muista vuoden 2004 joulukuun Andamaanien meren kohtalokkaista paikoista, myös Phi Philta löytyy tsunamin muistomerkki. Phi Phin kylänen on kyllä saatu hienosti kursittua kasaan surullisenkuuluisan merihirviön jäljiltä. Kari ja Jukka havaitsivat myös sukelluksillaan, että korallitkin näyttivät voivan tsunamin jäljiltä yllättävän hyvin. Sukelluksen harrastajille Phi Phin tuntumasta löytyy siis edelleen vedenalaisessa maisemassa runsaasti hienoa koluttavaa ja alueella tavataan mm. joitakin hailajeja. Pojat näkivätkin reissullaan leopardihain, joka todella säväytti maatessaan meren pohjassa laiskan pulleana energiapotentiaaliminimissään. Pienempiä reef sharkeja nähtiin koko porukalla tehdyllä haisnorklaus- ja island hopping -retkellä.
Matkoilla huomaa sangen usein, että leffamaailmasta pulppuaa paljon nähtävyyksiä. Myös Phi Phin ainutkertaisen kaunis limestone-saaristo on vetänyt myös elokuvantekijöitä puoleensa, sillä viereisellä saarella on kuvattu The Beach -elokuvaa. Ko. rainan seurauksena paikasta onkin muovautunut pitkähäntäveneiden ykköskohde ja samalla myös melkoinen turistirysä. Tietysti meidänkin orkesterin piti käydä kyseistä rantaa äimistelemässä huomataksemme, että James Bond saaren massoihin on vielä rutkasti kasvunvaraa.
Phi Phi on melkoisen lunki mesta kuitenkin höystettynä sopivalla määrällä kuhinaa, vaikka sokkeloinen ja kompakti kaupunki imeekin vuosi vuodelta puoleensa enemmän turisteja. Helpotukseksemme huomasimme, että kauppiaat eivät täällä harrasta tolkutonta tuputtamista ja muutenkin riivaajia on olemattoman vähän. Äärimukavaa on, ettei saarella juuri tavattu venäläisiä. Paikan turvallisuudesta kielii omalla tavallaan se, että yönä eräänä Sari oli jättänyt täysvarustellun käsilaukkunsa ulos ja siinä se nökötti koskemattomana myös aamusella.
Erilaisia hoito- ja hierontapaikkoja on Phi Phillä loputtomasti, hintataso on edullinen ja työn jälki laadukasta. Rennokkaan iisiä ilmapiiriä lisäävät rantaviivaa nuolevat lukuisat chill out -henkiset mestat, joissa voi levyttää patjoilla, imailla vodka bucketeja ja tuijotella tähtitaivasta hypnoottisen goa trancen merkeissä. Eikä ihme, että toisinaan keskelle lämmintä yötä pölähtää jostain makean tupakan tuoksu.
